Keskiviikko 22.2

Ässän nenä on vuotanut reilun viikon ja eilen illalla poju sitten hohkasi kuin kekäle, lämpömittari näytti lukemaa 38,8 kainalosta. Panadolilla kyllästettynä pikkuinen sitten nukkui hyvät unet eikä aamulla ollut kuumeesta tietoakaan. Kuitenkin vähän nihkeää on poikasella kaikki tekeminen ollut, syli tuntuu mukavimmalta paikalta maailmassa. 

Allergiat jylläävät edelleen ajatuksissa etualalla. Eilisessä imetystukiryhmässä pääsinkin purkamaan tuntojani oikein urakalla, kun peräti neljä allergialapsen äitiä sattui paikalle. Sain paljon käytännönvinkkejä ja ennenkaikkea tärkeää vertaistukea heiltä. Myöskin imetystä tuettiin, huolehtivat muut jopa minun vitamiininsaantinikin ajantasalle :) Kalkkilisähän minulta nyt puuttuu. Se täytyisi ottaa lisäksi aamutablettien joukkoon, kun en maitotuotteita käytä. Maidon lisäksi dieettaan mm. kananmunaa, kanaa, possua, porkkanaa, bataattia, paprikaa, tomaattia, herneitä, maissia, omenaa, mangoa, soijaa (varmuuden vuoksi), kauraa ja ohraa. Pois ovat myös \"yleispierettävät\" kuten kaalit ja sipulit. Ruokavalioni koostuu lähinnä käristyksistä (poro ja riista), naudan jauhelihasta ja kalkkunasta, perunasta, pastasta ja riisistä, kurkusta ja vihreästä salaatista. Leipänä ruispalat ja margariinina sininen Keiju. Juon vettä ja teetä, mehuja en uskalla testata enkä haluaisikaan, ovat niin ällömakeita. Herkkuina pistelen Ruis-Digestivejä ja itseleipomaani suklaakakkua sekä kukkapipareita. Kovin on siis rajattu ruokavalio, mutta hyvin näilläkin elää. Turvottaa vaan niin vietävästi, että anoppikin keksi tänään kysyä odotetaanko meille perheenlisäystä kun \"tuo sinun mahanseutu niin pullottaa\". No, anoppi on anoppi, vaikka kyllähän tuo vähän luonnolle ottaa kuunnella noin suoraa puhetta.

Ässä on tänään nukkunut 2,5h yhteensä ja alkaa kovasti komennusta kuulua, että unta tänne ja kiitos heti. Voi kun voisinkin sitä hänelle kauhalla ammentaa, mielelläni nukuttaisin jos vaan antautuisi yöunille jo. Tahtoo vaan tähän aikaan nukkua pienet tirsat ja sitten herääkin valvomaan puolille öin asti, kunnes menemme miehen kanssa itsekin sänkyyn. Jotenkin rankkaa kun ei omaa aikaa juuri ole, mutta koetan ajatella että tämäkin on vain Vaihe. Ehkä joskus, viimeistään sitten kun lapset muuttaa pois kotoa, saamme taas miehen kanssa nauttia myös toistemme seurasta, ilman pientä kättä nykimässä lahkeesta.