Torstai 1.12
Pieni poikaseni on tänään jo 7 kuukautta vanha! Nyyh, niisk, iso vauva jo...
* Vauvan tuoreimmat mitat: 7610g ja pituutta 69,2cm (tarkkaa).
* Vauva osaa nousta konttausasentoon. Hän käpristyy ihan "kävyksi",
pyöristää selän ja vetää otsan maahan ja hetkuttelee siinä itseään
pitkänkin tovin. Eteenpäin ei vielä ole keksinyt lähteä, muuten kuin
kierimällä. Ei kuitenkaan tietoisesti kieri paikasta A paikkaan B, vaan
matoilee miten sattuu. Peiton päällä ei kuitenkaan enää pysy.
* Vauvan ruokailut on edelleen max. puoli purkkia kiinteitä päivässä.
Tänäänkin sain hätäseen 2 tl uppoamaan. Ei vaan tykkää niistä mitä
tarjoan, ja allergiaepäilysten takia uusia makuja otetaan mukaan varsin
harkiten. Bataatti odottaa edelleen jääkaapissa keittämistä ja
muussaamista. Tällä hetkellä siis maistellaan päärynää, mustikkaa ja
kesäkurpitsaa. Broileria tarjoan myös satunnaisesti, mutta kun ei syö
niin ei syö. Ehkä turhan kokkareista tuo itse tehty, mutta
valmisruuissa on porkkanaa mitä S ei siedä.... Ihan kokeilujen kautta
siis tämä ruokailu lähtenyt käyntiin.
* Varsin hyväntuulinen ja aurinkoinen hurmuripoika tuo kaveri on,
silloin kun ei ole väsynyt tai nälissään. Osaa nauraa hekottaa ihan
ääneen, kutiaa äärettömän herkästi (parhaita paikkoja ovat leuan
alunen, jalkapohjat ja kyljet) ja villiintyy täysin kun isoveli
pelleilee.
* Satunnaisesti Vauveli on nukkunut rattaissa, vaikkei aiemmin tahtonut
millään taintua ulos unille. Näin olemme myös päässeet ulkoilemaankin
muutamia kertoja koko remmin kanssa. Pääasiassa kuitenkin S nukkuu
sisällä, omassa sängyssään.
* Nukahtamista on helpottanut tutin hyväksyminen. Mamin
"aina-oikeinpäin"-tutti (en muista hienompaa nimitystä) kolahti,
taisikin olla vasta viides tuttimalli mitä testasimme. Näitä sitten
ostettiin kaksi pakettia, eli herralla on varaa valita. Äiti tykkää
eniten aurinko-tutista ;)
* Vauva on keksinyt hyppimisen ihanuuden. Sylissä ollessaan oikein
odottaa, milloin hyppyytetään korkealle ilmaan, voi sitä naurua.
Vieläkin mukavampaa on olla "täpäkkänä" ja seisoa sylissä ihan omin
jaloin. Vähän tukien heppu jaksaa seisoskella vaikka miten monta
minuuttia ennenkuin jalat muuttuvat makaroniksi.
* Toinen hammas pullottaa edelleen ikenessä, muttei ole tullut läpi.
Ihmeemmin kiukkuja se ei kuitenkaan ole aiheuttanut, ainoastaan koskea
ei saa. Heppu on myös keksinyt purra tuolla ainokaisella helmellään, ja
se sattuu!
* Poika on nyt "parhaimmillaan", oikein suloinen pikkuvauva :) (ai mitenniin puolueellinen? ;))
torstai, 1. joulukuu 2005
Kommentit