Torstai 1.12

Pieni poikaseni on tänään jo 7 kuukautta vanha! Nyyh, niisk, iso vauva jo...

* Vauvan tuoreimmat mitat: 7610g ja pituutta 69,2cm (tarkkaa).
* Vauva osaa nousta konttausasentoon. Hän käpristyy ihan "kävyksi", pyöristää selän ja vetää otsan maahan ja hetkuttelee siinä itseään pitkänkin tovin. Eteenpäin ei vielä ole keksinyt lähteä, muuten kuin kierimällä. Ei kuitenkaan tietoisesti kieri paikasta A paikkaan B, vaan matoilee miten sattuu. Peiton päällä ei kuitenkaan enää pysy.
* Vauvan ruokailut on edelleen max. puoli purkkia kiinteitä päivässä. Tänäänkin sain hätäseen 2 tl uppoamaan. Ei vaan tykkää niistä mitä tarjoan, ja allergiaepäilysten takia uusia makuja otetaan mukaan varsin harkiten. Bataatti odottaa edelleen jääkaapissa keittämistä ja muussaamista. Tällä hetkellä siis maistellaan päärynää, mustikkaa ja kesäkurpitsaa. Broileria tarjoan myös satunnaisesti, mutta kun ei syö niin ei syö. Ehkä turhan kokkareista tuo itse tehty, mutta valmisruuissa on porkkanaa mitä S ei siedä.... Ihan kokeilujen kautta siis tämä ruokailu lähtenyt käyntiin.
* Varsin hyväntuulinen ja aurinkoinen hurmuripoika tuo kaveri on, silloin kun ei ole väsynyt tai nälissään. Osaa nauraa hekottaa ihan ääneen, kutiaa äärettömän herkästi (parhaita paikkoja ovat leuan alunen, jalkapohjat ja kyljet) ja villiintyy täysin kun isoveli pelleilee.
* Satunnaisesti Vauveli on nukkunut rattaissa, vaikkei aiemmin tahtonut millään taintua ulos unille. Näin olemme myös päässeet ulkoilemaankin muutamia kertoja koko remmin kanssa. Pääasiassa kuitenkin S nukkuu sisällä, omassa sängyssään.
* Nukahtamista on helpottanut tutin hyväksyminen. Mamin "aina-oikeinpäin"-tutti (en muista hienompaa nimitystä) kolahti, taisikin olla vasta viides tuttimalli mitä testasimme. Näitä sitten ostettiin kaksi pakettia, eli herralla on varaa valita. Äiti tykkää eniten aurinko-tutista ;)
* Vauva on keksinyt hyppimisen ihanuuden. Sylissä ollessaan oikein odottaa, milloin hyppyytetään korkealle ilmaan, voi sitä naurua. Vieläkin mukavampaa on olla "täpäkkänä" ja seisoa sylissä ihan omin jaloin. Vähän tukien heppu jaksaa seisoskella vaikka miten monta minuuttia ennenkuin jalat muuttuvat makaroniksi.
* Toinen hammas pullottaa edelleen ikenessä, muttei ole tullut läpi. Ihmeemmin kiukkuja se ei kuitenkaan ole aiheuttanut, ainoastaan koskea ei saa. Heppu on myös keksinyt purra tuolla ainokaisella helmellään, ja se sattuu!
* Poika on nyt "parhaimmillaan", oikein suloinen pikkuvauva :) (ai mitenniin puolueellinen? ;))