Tiistai 3.1
Viimeinen pala suklaalevystä. Yök, miten makeaa, silti se on vain
syötävä. Taas kerran lupaan että nyt riitti, en enää ikinä koske
moiseen epäterveellisyyteen! Niin, en ainakaan ensi yön aikana...
Olen ihan kamala ahmija. Syömishäiriöinen, joskaan "sairauteni" ei näy
mitenkään päällepäin. En kuntoile hurjasti, en oksenna syömääni ruokaa.
Minä vain herkuttelen, mässään, mutustan koko ajan jotain. Olkoon se
sitten leipää, nakkia, suklaata, kaakaota, pihviä, mitä tahansa. Kunhan
on jotain mitä suuhunsa laittaa!
Tämä alkaa pikkuhiljaa käydä
kunnon päälle. Olen ollut tällainen jo liki 10 vuotta enkä tiedä miten
saisin kierteen katkaistua. Tai tiedän, mutten ole varma onko minusta
siihen. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio
olisi pelastukseni. Tiedän kyllä, että makeanhimoni häviäisi viikossa,
kun yksinkertaisesti jättäisin suklaan ja muun makean pois. Söisin
järkevästi, vain ruoka-aikana ja mahdollisuuksien mukaan
vähähiilihydraattista ruokaa. Kuulostaa niin helpolta, mutta miksi sen
pitää olla niin vaikeaa??
Syömiseni on pitkälle tunnesyöpöttelyä.
Olen pitkästynyt -> otan kupin kaakaota ja pari leipää. Olen
surullinen tai masentunut -> syön suklaalevyn. Olen onnellinen ->
palkitsen itseni leivoksilla. Ahdistuneisuus on ainut olotila, jolloin
ruoka ei maistu, mutta muutoin varsin epämiellyttävä. Miten palkitsisin
itseni ilman syömistä, miten kanavoisin pahan olon ilman suklaata?
Miksen voisi vaikka tehdä käsityötä tai mennä ulos lasten kanssa
mässyttämisen sijaan? En osaa sanoa.
Paino hilaa taas ylöspäin.
Kesällä olin jo normaalipainossa sappikivien takia (en voinut syödä
kuin muutamaa ruoka-ainetta ilman kohtausta joten paino putosi 12kg),
nyt reipas 10kg ylipainoa. Ja se tuntuu. Jo pienet kävelymatkat
hengästyttää, lasten kanssa ulkoilukin on työlästä saati ihan
kuntoilu... haave vain. Pakotin tosin itseni varaamaan paikan
aerobicista ja se alkaakin ensi viikolla, mutta arveluttaa onko siitä
mitään hyötyä. En millään pysty polttamaan viikon aikana kertynyttä
kalorimäärää pelkällä tunnin hikoilulla.
Usein puolustelen
herkutteluani ruokarajoituksilla Vauvan allergiaepäilyjen takia.
Ymmärrettävää toki on, etten voi syödä niitä ruoka-aineita, joista
pikkuinen saa oireita, mutta miksi sitten korvata ne suklaalla? Argh,
olen niin tätä myöten täynnä itseäni! Nyt olisi kuitenkin aika toimia,
ennenkun ylipainoa on yhtään enempää.
tiistai, 3. tammikuu 2006
Kommentit