Tiistai 3.1

Viimeinen pala suklaalevystä. Yök, miten makeaa, silti se on vain syötävä. Taas kerran lupaan että nyt riitti, en enää ikinä koske moiseen epäterveellisyyteen! Niin, en ainakaan ensi yön aikana...
Olen ihan kamala ahmija. Syömishäiriöinen, joskaan "sairauteni" ei näy mitenkään päällepäin. En kuntoile hurjasti, en oksenna syömääni ruokaa. Minä vain herkuttelen, mässään, mutustan koko ajan jotain. Olkoon se sitten leipää, nakkia, suklaata, kaakaota, pihviä, mitä tahansa. Kunhan on jotain mitä suuhunsa laittaa!
Tämä alkaa pikkuhiljaa käydä kunnon päälle. Olen ollut tällainen jo liki 10 vuotta enkä tiedä miten saisin kierteen katkaistua. Tai tiedän, mutten ole varma onko minusta siihen. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio olisi pelastukseni. Tiedän kyllä, että makeanhimoni häviäisi viikossa, kun yksinkertaisesti jättäisin suklaan ja muun makean pois. Söisin järkevästi, vain ruoka-aikana ja mahdollisuuksien mukaan vähähiilihydraattista ruokaa. Kuulostaa niin helpolta, mutta miksi sen pitää olla niin vaikeaa??
Syömiseni on pitkälle tunnesyöpöttelyä. Olen pitkästynyt -> otan kupin kaakaota ja pari leipää. Olen surullinen tai masentunut -> syön suklaalevyn. Olen onnellinen -> palkitsen itseni leivoksilla. Ahdistuneisuus on ainut olotila, jolloin ruoka ei maistu, mutta muutoin varsin epämiellyttävä. Miten palkitsisin itseni ilman syömistä, miten kanavoisin pahan olon ilman suklaata? Miksen voisi vaikka tehdä käsityötä tai mennä ulos lasten kanssa mässyttämisen sijaan? En osaa sanoa.
Paino hilaa taas ylöspäin. Kesällä olin jo normaalipainossa sappikivien takia (en voinut syödä kuin muutamaa ruoka-ainetta ilman kohtausta joten paino putosi 12kg), nyt reipas 10kg ylipainoa. Ja se tuntuu. Jo pienet kävelymatkat hengästyttää, lasten kanssa ulkoilukin on työlästä saati ihan kuntoilu... haave vain. Pakotin tosin itseni varaamaan paikan aerobicista ja se alkaakin ensi viikolla, mutta arveluttaa onko siitä mitään hyötyä. En millään pysty polttamaan viikon aikana kertynyttä kalorimäärää pelkällä tunnin hikoilulla.
Usein puolustelen herkutteluani ruokarajoituksilla Vauvan allergiaepäilyjen takia. Ymmärrettävää toki on, etten voi syödä niitä ruoka-aineita, joista pikkuinen saa oireita, mutta miksi sitten korvata ne suklaalla? Argh, olen niin tätä myöten täynnä itseäni! Nyt olisi kuitenkin aika toimia, ennenkun ylipainoa on yhtään enempää.