Perjantai 16.12

Onpas taas aikaa vierähtänyt. Enää 8 päivää jouluun! Tänä vuonna en ole osannut stressata koko juhlasta, tulee se joulu valmistelemattakin. Osaltaan asiaa on auttanut se, että tänä vuonna menemme äitini luokse viettämään aattoa. Ei tarvitse itse huolehtia joulusiivouksesta, ei ruuanvalmistuksesta, kinkkukin on talon puolesta! Toki autan äitiä aatonaattona siivoamalla ja häärimällä kyökissä (mm. rosollin lupasin valmistaa), mutta jotenkin on helpompaa kun ei yksin tarvitse olla vastuussa kaikesta. Muutenkin joulu on mielestäni perhejuhla, joten ilolla menemme äitini ja siskojen luokse juhlimaan. Toivottavasti vaan tiedossa ei ole katastrofi kun nyt näin ajattelen...

Vauva-parkani on flunssassa :( Kaksi yötä olemme jo röhisseet ja köhineet, kitisseet ja huutaneet. Tai siis hän on, minä vähemmän ;) Raukalla on hengitystiet tukossa mikä puolestaan häiritsee unta. Tästä johtuen mun ainoat pikkujoulutkin jäänevät viettämättä. Toisaalta ei haittaa, en kovin kovasti odottanutkaan koko pippaloita (en ole mikään baari-ihminen, mutta tuo ruokailu olisi kiinnostanut), toisaalta taas harmittaa kun ainoa VAPAAILTANI meni nyt pipariksi. No, ehkä sitten ensi vuonna... Eihän tuo pikkumies kuitenkaan sairastumiselleen mitään voi enkä tietenkään häntä siitä syytä. Kurjaa vain katsella toisen pahaa oloa kun ei voi tehdä mitään :(

Olen viime viikkoina selannut nettiä ja etsinyt sulhas-ehdokasta nuorimmalle koirallemme. Neitokainen on tarkoitus astuttaa tammikuun juoksusta kasvattajan nimiin, toivottavasti tuo hupakko aikuistuu lapsosten myötä vähän. Ihanaa saada pikkupiipertäjiä taas taloon! Viimeksi meillä oli kaksi pentua kesällä 2003. Toivon nyt vaan kovasti että astutus onnistuu. Niin ja toki sopiva poikakin pitää ensin löytää ;) Mielessä on eräs tervesydäminen 9v herrasmies, mutta katsotaan...

Vauveli nukkuu ja pitäisi siivota. FlyLadyn avulla olen saanut kotiamme hieman inhimillisempään kuntoon, mutta nyt odottaisi taas tiskipöytä raivausta ja pyykit taittelijaansa. Olisi mukavaa sisustaakin kotia, mutta kun se taas vaatisi hieman ylimääräistä rahaa. Taiteilemme nytkin siinä ja rajalla että pärjäämme, niin en uskalla yhtään ylimääräistä velkaa tehdä. Kurjaa tämä minimirahoilla kitkuttelu, mutta toki omapahan on valintani. Mitäs tein lapset nuorena. Enpä kuitenkaan kadu, sillä tutkimusten mukaanhan on vain hyväksi tehdä lapset 20-25-vuotiaana  ;) Kolmikymppiset äidit kuulemma kokevat yövalvomiset ja kaikki paljon stressaavammiksi kuin nuoret. No jaa, veikkaanpa että kuitenkin elämäntilanne ja yksilöllisyyskin vaikuttavat, toinen jaksaa paremmin kuin toinen. Itselläni on taas jaksaminen kääntynyt parempaan, kun tiedän mistä väsymykseni johtuu... Kävin nimittäin pari viikkoa sitten labroissa ja kuinkas ollakaan, kilpirauhasarvoni olivat jälleen vajaatoiminnan puolella. En siis olekaan laiskimus vaan oikeasti sairas! Voinnin pitäisi kohentua lääkitysmuutoksen ansioista, odottelen mitä tuleman pitää.

Elämä mataa ihan kivasti eteenpäin, joulu lähestyy ja odotan malttamattomana lasten ilmeistä, kun he näkevät mitä paketeista paljastuu. Odotan myös joulusaunaa (äidilläni puusauna), riisipuuroa ja kuusenkoristelua, joululauluja ja herkullista ruokaa. Suurin toiveeni joulupukin konttiin on kuitenkin tänä vuonna hyvä mieli, enempää en kaipaa.