Perjantai 16.12
Onpas taas aikaa vierähtänyt. Enää 8 päivää jouluun! Tänä vuonna en ole
osannut stressata koko juhlasta, tulee se joulu valmistelemattakin.
Osaltaan asiaa on auttanut se, että tänä vuonna menemme äitini luokse
viettämään aattoa. Ei tarvitse itse huolehtia joulusiivouksesta, ei
ruuanvalmistuksesta, kinkkukin on talon puolesta! Toki autan äitiä
aatonaattona siivoamalla ja häärimällä kyökissä (mm. rosollin lupasin
valmistaa), mutta jotenkin on helpompaa kun ei yksin tarvitse olla
vastuussa kaikesta. Muutenkin joulu on mielestäni perhejuhla, joten
ilolla menemme äitini ja siskojen luokse juhlimaan. Toivottavasti vaan
tiedossa ei ole katastrofi kun nyt näin ajattelen...
Vauva-parkani on flunssassa :( Kaksi yötä olemme jo röhisseet ja
köhineet, kitisseet ja huutaneet. Tai siis hän on, minä vähemmän ;)
Raukalla on hengitystiet tukossa mikä puolestaan häiritsee unta. Tästä
johtuen mun ainoat pikkujoulutkin jäänevät viettämättä. Toisaalta ei
haittaa, en kovin kovasti odottanutkaan koko pippaloita (en ole mikään
baari-ihminen, mutta tuo ruokailu olisi kiinnostanut), toisaalta taas
harmittaa kun ainoa VAPAAILTANI meni nyt pipariksi. No, ehkä sitten
ensi vuonna... Eihän tuo pikkumies kuitenkaan sairastumiselleen mitään
voi enkä tietenkään häntä siitä syytä. Kurjaa vain katsella toisen
pahaa oloa kun ei voi tehdä mitään :(
Olen viime viikkoina
selannut nettiä ja etsinyt sulhas-ehdokasta nuorimmalle koirallemme.
Neitokainen on tarkoitus astuttaa tammikuun juoksusta kasvattajan
nimiin, toivottavasti tuo hupakko aikuistuu lapsosten myötä vähän.
Ihanaa saada pikkupiipertäjiä taas taloon! Viimeksi meillä oli kaksi
pentua kesällä 2003. Toivon nyt vaan kovasti että astutus onnistuu.
Niin ja toki sopiva poikakin pitää ensin löytää ;) Mielessä on eräs
tervesydäminen 9v herrasmies, mutta katsotaan...
Vauveli
nukkuu ja pitäisi siivota. FlyLadyn avulla olen saanut kotiamme hieman
inhimillisempään kuntoon, mutta nyt odottaisi taas tiskipöytä raivausta
ja pyykit taittelijaansa. Olisi mukavaa sisustaakin kotia, mutta kun se
taas vaatisi hieman ylimääräistä rahaa. Taiteilemme nytkin siinä ja
rajalla että pärjäämme, niin en uskalla yhtään ylimääräistä velkaa
tehdä. Kurjaa tämä minimirahoilla kitkuttelu, mutta toki omapahan on
valintani. Mitäs tein lapset nuorena. Enpä kuitenkaan kadu, sillä
tutkimusten mukaanhan on vain hyväksi tehdä lapset
20-25-vuotiaana ;) Kolmikymppiset äidit kuulemma kokevat
yövalvomiset ja kaikki paljon stressaavammiksi kuin nuoret. No jaa,
veikkaanpa että kuitenkin elämäntilanne ja yksilöllisyyskin
vaikuttavat, toinen jaksaa paremmin kuin toinen. Itselläni on taas
jaksaminen kääntynyt parempaan, kun tiedän mistä väsymykseni johtuu...
Kävin nimittäin pari viikkoa sitten labroissa ja kuinkas ollakaan,
kilpirauhasarvoni olivat jälleen vajaatoiminnan puolella. En siis
olekaan laiskimus vaan oikeasti sairas! Voinnin pitäisi kohentua
lääkitysmuutoksen ansioista, odottelen mitä tuleman pitää.
Elämä mataa ihan kivasti eteenpäin, joulu lähestyy ja odotan
malttamattomana lasten ilmeistä, kun he näkevät mitä paketeista
paljastuu. Odotan myös joulusaunaa (äidilläni puusauna), riisipuuroa ja
kuusenkoristelua, joululauluja ja herkullista ruokaa. Suurin toiveeni
joulupukin konttiin on kuitenkin tänä vuonna hyvä mieli, enempää en
kaipaa.
perjantai, 16. joulukuu 2005
Kommentit