Maanantai 5.9
Tympii. Viikonloppu hujahti ohi, kesä hujahti ohi, elämä hujahti ohi!
Olen mieleltäni ikäloppu, nalkuttava vaimo, jonka suurinta hupia on kun
Vauva kakkaa lattialle. Jipii! Milloin minusta tuli tämmöinen?
Nämä ajatukset valtasivat mieleni varsinkin lauantain ja sunnuntain
vastaisena yönä, kun saunaillan päätteeksi karautimme mamma-porukalla
kaupungille. Muut osasivat ainakin näennäisesti vaihtaa äiti-vaihteen
pois päältä, mutta minä se vaan mietin tanssiessani miten suloinen
poika S onkaan ja kuinkahan ne ovat pärjänneet ja tyttökin täyttää
kohta 4v... Ärsyynnyin suunnattomasti, kun humalaiset ihmiset
heittelivät laseja lattialle ja tekivät itsestään naurettavia
tanssimalla pöydillä. Miksi en sitten lähtenyt suoraan kotiin kun
totesin, ettei baarit ole mun juttuni? En tiedä. Kai sitä piti jotain
todistella itselleen tai muille, että kyllä minäkin voin olla niinkuin
muut. Mielessäni kyllä riemuitsin kun kello tuli kaksi ja pääsin
poistumaan paikalta vedoten viimeiseen bussivuoroon. Muut jatkoivat
aamuneljään.
Eilinen meni sitten kotosalla ollessa, muutamaa arkiaskaretta tehden
(miten voikin väsyttää ja laiskottaa näin paljon??) ja Vauvaa
pusutellen. Rakastan tuota pakkausta niin paljon! Toki isommatkin
ihania ovat, mutta varsinkin tuota pienimmäistä kohtaan tunnen niin
pakahduttavia tunteita, etten osaa niitä sanoin kuvailla. Heitinkin
vitsinä miehelle, että mitä tätä lapsilukua nyt tähän jättämään,
eipähän tarvitse minunkaan tuskailla ammatinvalinnan kanssa ;) Otti
jopa niin todesta, että alkoi ehdotella jo heti treenausta... niinkuin
ei jo osaisi, kolmen lapsen perusteella ;D Mutta kiva näin, että
minulla on ylipäätään mahdollista olla kotona lasten kanssa, kaikilla
ei tätä ole. Jatkuvaa sentinvenytystähän se tarkoittaa, mutta siihenkin
tottuu.
Keskimmäinen
lauleskelee huoneessaan, Vauva nukkuu ja Esikko on kerhossa.
Rauhallinen tunnelma. Olisi paljon tekemistä, mutta miksipä suotta
pilaamaan Omaa Aikaa kotiaskareisiin :D
maanantai, 5. syyskuu 2005
Kommentit