Sunnuntai 2.10 (alkaen klo 20.02, parin tunnin huoltotauko jossain välissä ;))

Pikkuisen Vauvamme syntymästä tuli eilen illalla kuluneeksi viisi kuukautta. Sen kunniaksi kirjoitan vähän muistiin, mitä Vauva osaa ja mitkä asiat ovat pop.

* Varpaat ovat löytyneet. Niitä ihmetellään, imeskellään ja niille nauretaan, samaan tahtiin kuin käsillekin.
 * Hymy on herkässä. Edes nuhaisena, väsyneenä pikkumieheltä ei huumori lopu kesken, parhaimmat naurut saa aikaiseksi kutittamalla pikkuisen leuan alta, vasemmalta puolen solisluun tuntumasta ;)
* Kaikenlainen pikkunäpräily on nyt in. Mitä pienemmät yksityiskohdat, sitä kiinnostavampi lelu on. Myös erilaiset äänet kiinnostavat. Helistelyt, kilistelyt, kolinat... Musikaalinen tapaus poika myös on osoittanut olevansa, varsinkin Schnappi-kappale saa pojan melkein jammaamaan :D
* Vauva istuu jämäkästi sylissä tuettuna. Tukematta on painovoima vielä turhan voimakas ja poitsu kaatua tupsahtaisi nenälleen ilman kiinnipitämistä. Eipä tässä vielä ole kiirekään. Poju tosin on eri mieltä asiasta, kiire tuntuu olevan ja protestihuuto on kova mikäli väkisin yrittää makuullaan/puoli-istuvassa asennossa sylissä pitää.
* Ihan muutamana viime päivänä Vauva on alkanut nukahtelemaan itsekseen, milloin sänkyyn, milloin lattialle. Useamman kerran olen korjannut nuupahtaneen pikkuihmisen sänkyyn koisaamaan taljan päältä, lelunkuva poskessa. Tämä on todella outoa, sillä aiemmin nukahtaminen vaati aina sen unitissittelyn. Nyyh, äidin pieni poika kasvaa...
* Vauva on myös oppinut kiljahtelemaan. Varsinkin kimeän äänen jälkeen hän jää itsekin kuuntelemaan aikaansaannostaan, naurun saattelemana. Myös murinat, kurkkuäänet sekä pärinät on keksitty. Sylki vaan lentää, kun kuolamoottori pistää huulet tötterölle ja testaa lentsikka-ääntä ;)
* Vauva tehtailee ensimmäistä hammastaan. Jo reilun viikon verran on alaien ollut kuumottava ja turvonnut, pikkuinen hampaanalku siellä tekee tuloaan. Aavistuksen kärttyisämpi on poju ollut kuin normaalisti, mutta vain tosi vähän. Suuhun menee kaikki mitä Vauva irti saa, leluista petivaatteisiin. Sormella ientä ei kuitenkaan saa tutkia, hampaankohta on niin kipeä että parku tulee heti.
* Vierastusta ei meillä tunneta vieläkään, mistä olen vain onnellinen. Äidintytön ja mammanpojan jälkeen tällainen joka-syli-kelpaa -vauva on ihan mukavaa vaihtelua ;) Tissi on kuitenkin kaiken aa ja oo, kun nälkä iskee on avun paras olla lähellä. Pullokin menee paremman puutteessa, mutta harvoinpa sellaista tilannetta tulee että siihen tarvitsee turvautua.
* Vauva on alkanut osoittaa kiinnostusta ruokailua kohtaan. Kovin tutkivainen on katse, kun äidin tai isän suuhun menee jotain eikä se tulekaan sieltä ulos. Vitamiinit menee jo rutiinilla, samoin Panadolin osaa poju ottaa siististi ruiskusta. Ehkä tässä kuukauden sisällä on äidinkin mieli yhtä valmis maistatteluannoksiin... Mikään kiire meillä ei tässäkään asiassa ole, kun kerran vauva on tyytyväinen ja kasvaa. Suositusten mukaan mennään ;)
* Vauvan vaatekoko vaihtelee 68cm:stä 80cm:n riippuen vaippavalinnasta. Kestovaippa tarvitsee hiukan enemmän tilaa kuin kertikset, joita meillä käytetään yöllä ja reissussa. Kotona pääasiassa kestoillaan eli vaatetus on luokkaa body + villikset + sukat.
* Vauvan silmät ovat selkeästi muuttuneet syntymän jälkeen ruskeiksi. Muutenkin poju on varsin tumma hurmuri, tukka on edelleen n. 6cm pitkää ja paksua. Äitinsä poika selvästi ;) Mukavaa saada ruskeasilmäinen lapsi näin kahden sinisilmäisen jälkeen. (Kyllä, sama isä on kaikilla ;))
* Vauva on ihana, mahtava, upea, syötävän söpö, hurmaava ja miljoona synonyymia perään. Olen Rakastunut tuohon pikkuihmiseen, vasta nyt todella tiedän miten nautinnollista vauva-aika voi olla. Miten sitä voi jo synnärillä kokea niin suuria tunteita... tunteita, jotka vain koko ajan voimistuvat. Vasta tästä kolmannesta olen osannut alusta lähtien nauttia, kuunnella äidinvaistoani ja toimia omalla tavallani.

***

Vauva on nukkunut jo toista tuntia, itse nukahdettuaan koppaan. Olemme mummolassa viikon mittaisella visiitillä, perjantaina tulimme ja mies lähtee huomenna ajelemaan kotio Ikean reissumme jälkeen. Itse jään lasten kanssa tänne 300km päähän (nyyh, ikävä Miestä jo nyt) ja palaan lauantaina äitini kyydillä. Sunnuntaina juhlimmekin sitten esikoisen 4v-kemuja, joten aikaa kirjoitteluun ei juuri jää. Postailenkin varmaan vain pieniä pätkiä, välähdyksiä arjen hulinoista.
Nyt nukkumaan, huomenna on shoppailupäivä!

(lopetus klo 22.56)