Keskiviikko 28.9

Pikaisesti kuulumisia ennen nukkumaanmenoa. Viime päivät ovat olleet aikamoista rallia, hädintuskin olen sähköpostit ehtinyt lukemaan ja taas mennään. Mies särki selkänsä töissä maanantaina ja on nyt sitä parannellut kotona, luonnollisesti kykenemättä mihinkään normaaliin kotiaskareeseen. Koirien lenkitys on meikäläisen heiniä, samoin kaikki lapsiin liittyvä vuorokauden aikaan katsomatta. Jokseenkin alkaa jo puuduttaa parin päivän jälkeen :p En voi muuta kun hattua nostaa yksinhuoltajille, että he selviävät tällaisesta rääkistä päivästä toiseen.

Maanantaina oli tytön kerho. Heräsin hyvissä ajoin ja silti meinasi tulla hoppu, mutta onneksi neiti ehti ajoissa mukaan. Menimme Vauvan ja Isoveljen kanssa lähipuistoon ja siellä tapasinkin tutun äidin, jonka kanssa juttu lensi koko parituntisen ajan, mitä tytön kerho kesti. Ihana ilma, aurinko paistoi ja korosti säteillään syksyn värejä, kertakaikkisen upeaa ruskaa! Kyllä tämä Suomen luonto on aivan mahtava ja näyttänyt viime päivinä tosiaan parhaat puolensa.
Poika näytti puistossa vähän orvolta ilman siskoaan. Hehän ovat kuin paita ja peppu, leikkivät aina kotonakin yhdessä (myös tappelevat yhdessä ;)), niin nyt ei pikkumies alkuun tiennyt mitä tekisi. Vähän aikaa pyörittyään keksi kyllä leikkejä, mm. pudotteli havunneulasia kaivonkannen rei'istä alas ja keräili käpyjä.
Puistosta menimme kerhon pihaan odottamaan ja Vauvakin heräsi (nukkui puistoilun ajan). Syötin Vauvan rappukäytävässä ja sitten ovet aukesivatkin ja pääsimme kotimatkalle. Nostin rattaiden selkänojaa puoli-istuvaan asentoon ja sieltä Vauva kurkisteli oikein mielissään! Kukas nyt tylsästi selällään enää melekein 5kk iässä viihtyisi??
Kotona maistui lapsillekin makaronilaatikko ja sen päälle hetki leikkiä. Alkoi aamupäivän ulkoilu kuitenkin ramaisemaan itseäkin niin, että kohta olimme kaikki untenmailla, Isoveli omassa sängyssään, minä Vauvan kanssa parisängyllämme ja Esikoinen sohvalle nukahtaneena kesken videon :D No, unien jälkeen jaksoi taas touhuta.
Mies kävi vielä illalla päivystyksessä selkänsä takia ja koska olin ehtinyt luvata lapsille ulosmenon, niin lähdimme puistoon. Tunnin verran ulkoilimme ja sitten käytin vielä koirat lenkillä, mieshän ei selkänsä kanssa kyennyt edes sohvalta ylös ilman apua.

Eilinen meni myöskin toiminnan merkeissä. Aamusta heti aamupalan jälkeen vaatetta niskaan ja kävelemään avoimeen päiväkotiin, missä muksut viihtyivätkin loistavasti. Saimme askarreltua lorupussiimme pari uutta lorua, ilokseni huomasin miten tyttö osaa leikkiä kerhon loppulaulun "Soittorasia" ja miten poika osaa jakaa lelut myös muiden kanssa. Ilo näiden kanssa on kerhoilla :) Vauvakin viihtyi, makoili osan ajasta lattialla ja lauluhetken ajaksi nukahti liinaan.
Kerhon loputtua jäimme vielä kerhon pihassa olevalle leikkipaikalle keinumaan ja liukumaan mäkeä. Ihana oli huomata mikä riemu noilla kahdella vanhimmalla on toisistaan, miten paljon tuo sisaruus antaa! Lyhyt ikäero (1v3½kk) näkyy lähinnä rakkautena ja lojaalisuutena toista kohtaan, kaverille kans- asennetta löytyy. Mielenkiinnolla odotan mitä poikien pidempi ikäero (2v3kk) tuo tullessaan ja kuka porukassa lopulta jääkään ulkopuolelle, vai jääkö kukaan.

***

Tämä päivä on mennyt ihan kotona oleskellessa. Koiria olen toki lenkittänyt mutta lapsiraukat ovat joutuneet tyytymään sisälläoloon. Tosiasiassa nuo eivät ole ulkoilua edes kaivanneet, kertaakaan ei ole koko asiasta mainittu mitään! Sisäpäivän ansiosta ehdin hoidella vähän kotia. Pyykkipuolta on ollut pakko hoitaa ja samoin tiskikonetta pyöritellä,viikkausrumba odottaa huomista. Samoin imuria pitää vilautella perjantaisen reissuunlähdön takia, jos nyt sinne edes päästään... Vauva-parka on nimittäin kuumeessa :(
Viime yö meni pyöriessä, välillä Vauvaa syötellen ja kuumelääkettä annostellen. Koko elämä tuntui kaatuvan pienen niskaan, valitteli kurjaa oloaan ja hohkasi kuumuutta. Päivällä mittasin lukemat pari kertaa varmuuden vuoksi ja sain kainalosta 38,7-38,9. Eli todellakin ihan kuumeesta kyse :( Nenä on tukossa, vuotelee ja pikku reppana on ihan väsynyt. Toivomme todella että tauti menee nopeasti ohi, on todella kurjaa katsella toisen pahaa oloa kun ei oikein voi auttaa.
Niin, ja jotta tarpeeksi olisi elämässä mullistuksia, niin Vauva pukkaa ensimmäistä hammastaan alas oikealle. Jipii ;)

***

Loppuhehkutus: Auto on ihana. Siis I-H-A-N-A! Joka kerta kyydissä istuessani ajattelen, että kyllä tämän eteen yhden risteilyn raaski uhrata (tarkoitushan oli ostaa hieman halvempi auto ja lähteä lasten kanssa laivalle). Leikittelen jo mielessäni ajatuksella, että ajaisin tuota Valkoista Unelmaa ihan itse... ehkä ajankin, kunhan ensin saan totutella asiaan eikä kylmä hiki nouse otsalle pelkästä auton miettimisestä. Ajopelko on syvältä ja rajoittaa minunkin menemisiäni, olisi jo aika päästä siitä eroon.

Nyt kuitenkin unta palloon, johan tästä tulikin romaani :D (kello 0.20)