Tiistai 30.5

Ei ole taas tullut kirjoiteltua. Eipä tosin ole paljon kirjoitettavaakaan, kun ei mun elämässä mitään merkittävää tapahdu. Viikonloppukin tuli ja meni.
Olen viime aikoina syönyt. Paljon. Pinna on ollut tiukalla jo valmiiksi ja verensokerien heittely tekee kiristävälle vanteelle eetvarttia. Irtokarkkia hain eilen kaupasta kilon (!!), mukaan lähti myös pari Pepsi Maxia ja megapussi Sipsejä (arvatkaa mitä on vielä jäljellä... jep, muutama murunen sipsi-pussin pohjalla ja muutama karkki). Juustokabanossia, paaaljon leipää. Yöks! Peilikuva ei vaihteeksi näytä yhtään hyvältä ja painan taas saman verran kuin ennen Ässän odotusta. Kaiken hyvän lisäksi isälläni todettiin vastikään aikuisiän diabetes ja korkea kolesteroli, joten kovasti olisi syytä minunkin katsoa mitä suuhuni pistän, jos en halua samaan jamaan. Miksi tän syömisen pitää olla näin vaikeaa??
Ruokajuttuja on pitänyt taas mietiskellä Ässänkin kanssa. Eilisestä vahinkoaltistuksesta (pääsi maistelemaan isoveljensä jättämiä banaaninkuoria) huolimatta tarjosin pojalle kalkkunanliha-pullia ja yllättäen se kelpasikin, eilen siis... tänään ei maistunutkaan. Hemmetin sihtikurkku. Maistoin itsekin lihapullia ja nehän maistuivat jopa ihan hyvältä! Resepti oli kovasti yksinkertainen; 250g kalkkunanjauhelihaa, n. 2-3 rkl kermaviiliä, hitunen suolaa ja n. 3 rkl vettä. Pullat paistuivat 200-asteisessa uunissa puoli tuntia.
Kaverin kanssa pähkäilimme tosissamme, millä saisimme motivaatiota pudottaa hitusen painoa. Lenkillä käyminen on hankalaa lapsenvahti-ongelmien takia, kuntosali taas ei tunnu minusta ollenkaan omalta paikalta. Uiminen saattaisi tullakin kyseeseen, mutta jälleen, mihin lapset? Ystävän mies kun ei aina viikolla ole kotona ja viikonloppuisin reissaavat muualla. Minulla on itselläni agility-harrastus koirien kanssa, mutta kerta viikkoon ei riitä millään edes pitämään jatkuvaa painonnousua kurissa. Syöminen on kaiken a ja o. Miten löytää oikea ote kokkaamiseen, mistä aika ja energia kokeilla uusia reseptejä ja välttää tiettyjä ruoka-aineita (sokeri, vehnäjauho, ylipäätään nopeat hiilihydraatit)? Miten saada lapsetkin maistamaan ja tykkäämään erikoisemmista ruuista? Miten osata pitää naposteluhimot kurissa? Huokaisu.
Kesäkin tulee. Vaatekaappiin vilkaisu ahdistaa, tai lähinnä se kun vaatteita ei ole. Ei sopivia, sellaisia missä näyttäisin hyvältä, en kävelevältä makkaralta ahdettuna nakinkuoreen. Kaupassa myytävät ihanaiset on tarkoitettu hoikille, kauniille naisille, ei kaltaiselleni XL-kansalle. Onneksi on sentään Great Girls ja muut Plus-mallistot, joista saattaa joskus tehdä kivojakin löytöjä, tosin kohtuuhinnasta saa vain haaveilla. Läski maksaa.