Torstai 26.1
Otanpa vastaan Supermutsin haasteen ja kerron viisi omituisinta tapaani. Yllättävän vaikea haaste kylläkin, mitään ei ensituntumalta muistu mieleen :p
"Paljastan
viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi
ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös
kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän
merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä."
1. Kuvioiden muodostus
Jos olen yhtään hermostunut tai juttelen uuden ihmisen kanssa, katseeni
harhailee seinille ja mattoihin ja muodostan niihin mielessäni
kuvioita. Suosikki on neliö, haen katseellani mahdollisimman paljon ja
symmetrisiä neliöitä :D
2. Järjestelyvimma
Järjestelen mausteet aakkosjärjestykseen, kirjat kirjailijan mukaan ja
suunnilleen kokojärjestykseen, lajittelen pyykit värin mukaan koreihin
(no ok, tämä nyt on ihan käytännön syistä), mitä vaan missä saa laittaa
asiat just eikä melkein. Tästä syystä siivoamisenikin aina ve-nyy, kun
alkuun pitää toki järjestellä pöydät ja hyllyt ja kas, tuossa onkin
likainen kuppi, vien sen tiskikoneeseen, missä joku näköjään on
laittanut lasin väärään kohtaan, siirränpä sen ja nyt jäi sitten tyhjä
kohta, milläs täyttäisin että saisin pyörimään jne. Haluiaisin useinkin
pitää kaiken tiptop, mutta olen liian laiska sellaiseen ja poden sitten
huonoa omaatuntoa.
3. Petivaatteet
En voi mennä nukkumaan jos pussilakana omassa ja mieheni peitossa on
erilainen. Jos juurivaihdettu tyynyliina likaantuu, täytyy vaihtaa koko
satsi, eriparia olevat petivaatteet häiritsee. Mieheni ei oikein tätä
ymmärrä ;D
4. Krooninen vauvakuume
Niinkuin haastajaani Kotikarusellia, minuakin vaivaa krooninen
vauvakuume. Se puhkeaa edellisen vauvan ollessa vain muutamia kuukausia
ja laantuu vasta plussatestiin ;D Tällä hetkellä tosin on sellainen
harvinainen olotila, että haluan vauvan, mutten ihan vielä.
5. Keräilyvimma
Säästän melkein kaiken, mitä vaan voi jossain yhteydessä käyttää.
Muistojen laatikko kätkee sisäänsä niin mainoskyniä, lehdestä
leikattuja juttuja, pullonkorkkeja kuin vanhoja rikkimenneitä
avaimenperiäkin. Välillä täytyy ihan pakottamalla pakottaa itsensä
heittämään jotain pois, kun uuttahan ei tietenkään raaski ostaa jos
vanhakin on käytössä, oli se sitten missä kunnossa hyvänsä...
Kertaalleen käytetyt, mutta suorat naulat pistän talteen, tyhjentyneet
shampoo-pullot menee lasten leikeissä. Vielä kun olisi 200 neliön talo,
mihin kaikki tämä roina mahtuisi...
Siinäpä oli jotain.
Olisihan noita enemmänkin kun vaan tulisi mieleen kirjoittaessa. Nyt
sitten vielä haaste-osuus... Kääk, kaikki tuttavani on jo haastettu.
Ehkäpä jätän haasteen tällä erää vain Kivisten poppoolle.
torstai, 26. tammikuu 2006
Kommentit