Torstai 26.1

Otanpa vastaan Supermutsin haasteen ja kerron viisi omituisinta tapaani. Yllättävän vaikea haaste kylläkin, mitään ei ensituntumalta muistu mieleen :p

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


1. Kuvioiden muodostus
Jos olen yhtään hermostunut tai juttelen uuden ihmisen kanssa, katseeni harhailee seinille ja mattoihin ja muodostan niihin mielessäni kuvioita. Suosikki on neliö, haen katseellani mahdollisimman paljon ja symmetrisiä neliöitä :D

2. Järjestelyvimma
Järjestelen mausteet aakkosjärjestykseen, kirjat kirjailijan mukaan ja suunnilleen kokojärjestykseen, lajittelen pyykit värin mukaan koreihin (no ok, tämä nyt on ihan käytännön syistä), mitä vaan missä saa laittaa asiat just eikä melkein. Tästä syystä siivoamisenikin aina ve-nyy, kun alkuun pitää toki järjestellä pöydät ja hyllyt ja kas, tuossa onkin likainen kuppi, vien sen tiskikoneeseen, missä joku näköjään on laittanut lasin väärään kohtaan, siirränpä sen ja nyt jäi sitten tyhjä kohta, milläs täyttäisin että saisin pyörimään jne. Haluiaisin useinkin pitää kaiken tiptop, mutta olen liian laiska sellaiseen ja poden sitten huonoa omaatuntoa.

3. Petivaatteet
En voi mennä nukkumaan jos pussilakana omassa ja mieheni peitossa on erilainen. Jos juurivaihdettu tyynyliina likaantuu, täytyy vaihtaa koko satsi, eriparia olevat petivaatteet häiritsee. Mieheni ei oikein tätä ymmärrä ;D

4. Krooninen vauvakuume
Niinkuin haastajaani Kotikarusellia, minuakin vaivaa krooninen vauvakuume. Se puhkeaa edellisen vauvan ollessa vain muutamia kuukausia ja laantuu vasta plussatestiin ;D Tällä hetkellä tosin on sellainen harvinainen olotila, että haluan vauvan, mutten ihan vielä.

5. Keräilyvimma
Säästän melkein kaiken, mitä vaan voi jossain yhteydessä käyttää. Muistojen laatikko kätkee sisäänsä niin mainoskyniä, lehdestä leikattuja juttuja, pullonkorkkeja kuin vanhoja rikkimenneitä avaimenperiäkin. Välillä täytyy ihan pakottamalla pakottaa itsensä heittämään jotain pois, kun uuttahan ei tietenkään raaski ostaa jos vanhakin on käytössä, oli se sitten missä kunnossa hyvänsä... Kertaalleen käytetyt, mutta suorat naulat pistän talteen, tyhjentyneet shampoo-pullot menee lasten leikeissä. Vielä kun olisi 200 neliön talo, mihin kaikki tämä roina mahtuisi...

Siinäpä oli jotain. Olisihan noita enemmänkin kun vaan tulisi mieleen kirjoittaessa. Nyt sitten vielä haaste-osuus... Kääk, kaikki tuttavani on jo haastettu. Ehkäpä jätän haasteen tällä erää vain Kivisten poppoolle.