Lauantai 1.4

Näin unta että oli baarissa. Tilasin verenpunaisia drinkkejä toisensa perään, humalluin entistä enemmän ja jammailin parin kaverin kanssa. Jossain vaiheessa iski väsymys ja heräsin aamulla kankkusessa. Sitten heräsin oikeasti. Mietin olinko oikeasti ollut viihteellä, sen verran todentuntuinen tuo uni oli. En kuulemma ollut (mies kertoi).
Edellinen baarikierros oli joulukuussa, mammojen pikkujouluissa. Silloinkin ilta loppui kesken, kun isäntä hälytti kotiin puolen yön jälkeen pelätessään pakkasmaitojen loppuvan kesken. Eivät loppuneet. Tätä edellinen reissu oli ennen vauvan syntymää, elokuussa 2004 jolloin nautin saunaillassa muutaman siiderin. Hieman alkaa siis menovarpaita vipattaa, ihan vähän vain. Kuitenkin ajatus pienen (no 11kk on PIENI) vauvan jättämisestä kotiin vain oman juhlinnan takia vähintäänkin arveluttaa. Yöt ovat nytkin yhtä syömistä, lohdunhakua tisseistä hammaskipuun ja kyöhnäämistä äidin kainalossa. Yksinkö menisin? Miltä miehestä mahtaa tuntua, kun ei pääsisi taaskaan mukaan? Hänhän on viimeksi käynyt viihteellä heinäkuussa 2004. Hoitopaikkaa meillä taas ei kaikille kolmelle ole, mummo on hätää kärsimässä jo kahdenkin kanssa.
Taidan siis taas kerran tyytyä juopottelemaan ja tanssimaan unissani, vältynpähän sentään oikealta krapulalta.

* * *

Tänään tulee kuluneeksi 7 vuotta siitä, kun menimme mieheni kanssa kihloihin vajaan 3 viikon tuntemisen jälkeen. Hui sentään miten aika lentää! En olisi silloin uskonut, että päädymme perustamaan perhettä, vieläpä näin "isoa". Näin se vaan elämä kuljettaa...
Mitähän kivaa sitä keksisi juhlapäivän kunniaksi?