Lauantai 17.9 

Viimeinkin hetki aikaa kirjoitella, kun mies herätti paukuttamalla makuuhuoneen ikkunaa tullessaan koiria lenkittämästä, oli unohtanut avaimet kotiin :p
Otetaas vähän kertausta viime päiviin...

Tiistai meni Vauvan kanssa kotona pesiessä. Terkkulaan emme sille päivälle aikaa saaneet, vaikka aloitin soittamisen klo 8.00 ja 8.25 pääsin vihdoin läpi. Lääkintävahtimestari kehotti tarkkailemaan tilannetta ja antamaan suppoja kuumeen alentamiseksi ja menemään näytille illalla jos tuntuu siltä. Kyselin nestemäisen Panadolin antamisesta, mutta naureskeli vain etten saisi sitä noin pienelle annettua. Sisuuntuneena tästä epäilystä kaivoin pruutan esiin ja mittasin lääkkeen, ja hyvinhän tuo upposi. Irvistysten kanssa tosin, mutta eihän tuo poju ollut mitään muuta kuin äidinmaitoa saanutkaan ennen tätä. Lääke helpotti pienen pojan oloa muutenkin ja ne ajat, jolloin ei nukkunut oli herra itse aurinko :)

Keskiviikko-aamuna olin taas heti kahdeksalta luurissa ja tällä kertaa sain jo 10 minuutin jonottamisen jälkeen terveydenhoitajan kiinni. Ja myöskin aika järjestyi, vaikkei montaa vaihtoehtoa ollutkaan. Sain ajan kello 13 ja kuumelääke oli loppunut yöllä, joten aika kipeän Vauvan kanssa lääkäriin menin :( Oli ihan mahdottoman kamala keli ja hetken jo mietin ajan perumista, mutta koska pikkuinen rohisi niin hirveästi ja yskä kuulosti pahalta, päätin käydä oman mielenrauhan vuoksi tarkastuttamassa korvat ja keuhkot. Apteekissakin oli pakko käydä kuumelääkettä ostamalla, joten samallahan sitä lääkärissäkin pistäytyi. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt, joten saimme ohjeet höyryhengittelyyn ja kehoituksen tulla takaisin perjantaina, mikäli kuumetta vielä on. Oma lääkärimme on ihana empaattinen setä, joka omien sanojensa mukaan "mielellään tarkastaa näitä tulevia veronmaksajia", niin tästä käynnistäkään ei jäänyt paha maku suuhun vaikka kävimme ns. turhan takia.

Torstaina kuume oli jo laskenut pois, ainoastaan yskä ja nuha enää jäljellä. Perhetyöntekijä vei isompia lapsia ulos, jotta sain siivota rauhassa, mutta muuten hänestä ei kyllä apua ollut. Jostain syystä vakituinen tätimme ei päässyt tulemaan vaan saimme sijaisen, hieman oudon sellaisen... Tunsin olevani töissä omassa kodissani, piikana joka avustaa perhetyöntekijää... Tämä ei liene tarkoitus. Päätimmekin, että tämä ihminen ei meille enää tule. Jos vakituinen täti ei pääse, niin sitten olemme ilman apuvoimia.
Siitä ei enempää.
Illalla taas kuolasimme autoja ja laittelimme sähköpostia muutamaan kiinnostavaan paikkaan. Tarkkana saa olla mitä ostaa, osa autoista oli todella paljon ajettuja, osa taas muuten epäilyttäviä. Onneksi mies osaa vähän kysellä ja katsella mitä ominaisuuksia autossa on, ettei tule maksettua ylihintaa. Nimittäin varsinkin autokaupat pyytävät ihan sikamaisia hintoja vanhoista, ruosteisista ja paljon ajetuista koslista! Toivottavasti niistä tajutaan tinkiä.

Perjantai kului kotona lasten kanssa. Vauva alkoi tervehtyä, mutta selkeästi jokin kasvukausi/flunssasta toipuminen menossa, kun nukkuu niin kamalasti. Vuorokauden rytmi oli tällainen:
To-iltana nukahti yöunille noin klo 22.
Klo 05.20 Syönti
Klo 11.15 Syönti ja herääminen
Klo 12-13 välillä syönti
Klo 14.45 Syönti ja päiväunille
Klo 18.15 Herätys, syönti ja kauppaan
Kauppareissun aikana muutama torkahdus, ruokailu kotiin päästyä klo 21.30 ja nukahdus kympiltä.

Minulla oli siis ruhtinaallisesti aikaa itselle, kun poika nukkui noin paljon, hyvä niin välillä :) Siivoilin, pesin pyykkiä ja lajittelin myytäviä lastenvaatteita, kulutin aikaa tietokoneella ja lueskelin kirjoja Esikoistytön kanssa. Mies kotiutui töistä neljän pintaan ja juttelimme autoista ja teimme ostoslistan kauppaa varten. Illalla saimme anopin autoa lainaan, jotta pääsimme käymään Prismassa. Mukaan tarttuikin ruokatarpeet ainakin viideksi päiväksi, joten nyt ei ole tarvetta heti uudestaan kauppaan lähteä. Maitopurkit sun muut pienet saa ostettua lähi-K-kaupasta.

Viime yö oli taas lukunsa erikseen. Toissayön ja eilisen hyvät nukkumiset kostautuivat Vauvan pyörimisellä, ähräämisellä ja kitinällä. Omassa sängyssään nukkui alkuyön, mutta aamupuolella heräsi syömään ja jäi samalla viereen - syödäkseen, kitistäkseen ja potkiakseen äitiä. :p Kerran koetin siirtoa omaan sänkyyn, mutta huonoin tuloksin. Poika potki sitten suosiolla äitiä loppuyön vieressä, tissi suussa ja piereskellen :p Mikä lie ilmaa tehnyt vatsaan vai nälkäkö hereillä piti, mutta nythän tuo nukkuu ihan sievästi pinniksessään. Ja äitihän toki heräsi jo kuuden jälkeen saamatta enää unta ;) No, jospa laittaisi kohta Himpulat telkkariin ja rojahtaisi siksi aikaa sohvalle, isommat kun nauliutuvat ruudun ääreen lempiohjelmansa tullessa. Nyt kuuluukin jo heräämisen ääniä lastenhuoneesta joten puuronkeittoon :)