Lauantai 17.9
Viimeinkin hetki aikaa kirjoitella, kun mies herätti paukuttamalla
makuuhuoneen ikkunaa tullessaan koiria lenkittämästä, oli unohtanut
avaimet kotiin :p
Otetaas vähän kertausta viime päiviin...
Tiistai meni Vauvan kanssa kotona pesiessä. Terkkulaan emme sille
päivälle aikaa saaneet, vaikka aloitin soittamisen klo 8.00 ja 8.25
pääsin vihdoin läpi. Lääkintävahtimestari kehotti tarkkailemaan
tilannetta ja antamaan suppoja kuumeen alentamiseksi ja menemään
näytille illalla jos tuntuu siltä. Kyselin nestemäisen Panadolin
antamisesta, mutta naureskeli vain etten saisi sitä noin pienelle
annettua. Sisuuntuneena tästä epäilystä kaivoin pruutan esiin ja
mittasin lääkkeen, ja hyvinhän tuo upposi. Irvistysten kanssa tosin,
mutta eihän tuo poju ollut mitään muuta kuin äidinmaitoa saanutkaan
ennen tätä. Lääke helpotti pienen pojan oloa muutenkin ja ne ajat,
jolloin ei nukkunut oli herra itse aurinko :)
Keskiviikko-aamuna olin taas heti kahdeksalta luurissa ja tällä kertaa
sain jo 10 minuutin jonottamisen jälkeen terveydenhoitajan kiinni. Ja
myöskin aika järjestyi, vaikkei montaa vaihtoehtoa ollutkaan. Sain ajan
kello 13 ja kuumelääke oli loppunut yöllä, joten aika kipeän Vauvan
kanssa lääkäriin menin :( Oli ihan mahdottoman kamala keli ja hetken jo
mietin ajan perumista, mutta koska pikkuinen rohisi niin hirveästi ja
yskä kuulosti pahalta, päätin käydä oman mielenrauhan vuoksi
tarkastuttamassa korvat ja keuhkot. Apteekissakin oli pakko käydä
kuumelääkettä ostamalla, joten samallahan sitä lääkärissäkin pistäytyi.
Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt, joten saimme ohjeet
höyryhengittelyyn ja kehoituksen tulla takaisin perjantaina, mikäli
kuumetta vielä on. Oma lääkärimme on ihana empaattinen setä, joka omien
sanojensa mukaan "mielellään tarkastaa näitä tulevia veronmaksajia",
niin tästä käynnistäkään ei jäänyt paha maku suuhun vaikka kävimme ns.
turhan takia.
Torstaina kuume oli jo laskenut pois,
ainoastaan yskä ja nuha enää jäljellä. Perhetyöntekijä vei isompia
lapsia ulos, jotta sain siivota rauhassa, mutta muuten hänestä ei kyllä
apua ollut. Jostain syystä vakituinen tätimme ei päässyt tulemaan vaan
saimme sijaisen, hieman oudon sellaisen... Tunsin olevani töissä omassa
kodissani, piikana joka avustaa perhetyöntekijää... Tämä ei liene
tarkoitus. Päätimmekin, että tämä ihminen ei meille enää tule. Jos
vakituinen täti ei pääse, niin sitten olemme ilman apuvoimia.
Siitä ei enempää.
Illalla taas kuolasimme autoja ja laittelimme sähköpostia muutamaan
kiinnostavaan paikkaan. Tarkkana saa olla mitä ostaa, osa autoista oli
todella paljon ajettuja, osa taas muuten epäilyttäviä. Onneksi mies
osaa vähän kysellä ja katsella mitä ominaisuuksia autossa on, ettei
tule maksettua ylihintaa. Nimittäin varsinkin autokaupat pyytävät ihan
sikamaisia hintoja vanhoista, ruosteisista ja paljon ajetuista
koslista! Toivottavasti niistä tajutaan tinkiä.
Perjantai
kului kotona lasten kanssa. Vauva alkoi tervehtyä, mutta selkeästi
jokin kasvukausi/flunssasta toipuminen menossa, kun nukkuu niin
kamalasti. Vuorokauden rytmi oli tällainen:
To-iltana nukahti yöunille noin klo 22.
Klo 05.20 Syönti
Klo 11.15 Syönti ja herääminen
Klo 12-13 välillä syönti
Klo 14.45 Syönti ja päiväunille
Klo 18.15 Herätys, syönti ja kauppaan
Kauppareissun aikana muutama torkahdus, ruokailu kotiin päästyä klo 21.30 ja nukahdus kympiltä.
Minulla oli siis ruhtinaallisesti aikaa itselle, kun poika nukkui noin
paljon, hyvä niin välillä :) Siivoilin, pesin pyykkiä ja lajittelin
myytäviä lastenvaatteita, kulutin aikaa tietokoneella ja lueskelin
kirjoja Esikoistytön kanssa. Mies kotiutui töistä neljän pintaan ja
juttelimme autoista ja teimme ostoslistan kauppaa varten. Illalla
saimme anopin autoa lainaan, jotta pääsimme käymään Prismassa. Mukaan
tarttuikin ruokatarpeet ainakin viideksi päiväksi, joten nyt ei ole
tarvetta heti uudestaan kauppaan lähteä. Maitopurkit sun muut pienet
saa ostettua lähi-K-kaupasta.
Viime yö oli taas lukunsa
erikseen. Toissayön ja eilisen hyvät nukkumiset kostautuivat Vauvan
pyörimisellä, ähräämisellä ja kitinällä. Omassa sängyssään nukkui
alkuyön, mutta aamupuolella heräsi syömään ja jäi samalla viereen -
syödäkseen, kitistäkseen ja potkiakseen äitiä. :p Kerran koetin siirtoa
omaan sänkyyn, mutta huonoin tuloksin. Poika potki sitten suosiolla
äitiä loppuyön vieressä, tissi suussa ja piereskellen :p Mikä lie ilmaa
tehnyt vatsaan vai nälkäkö hereillä piti, mutta nythän tuo nukkuu ihan
sievästi pinniksessään. Ja äitihän toki heräsi jo kuuden jälkeen
saamatta enää unta ;) No, jospa laittaisi kohta Himpulat telkkariin ja
rojahtaisi siksi aikaa sohvalle, isommat kun nauliutuvat ruudun ääreen
lempiohjelmansa tullessa. Nyt kuuluukin jo heräämisen ääniä
lastenhuoneesta joten puuronkeittoon :)
lauantai, 17. syyskuu 2005
Kommentit