Keskiviikko 7.9
Eilinen
päivä meni huidellessa kylillä. Ensin vääntäydyimme aamulla avoimeen
päiväkotiin lasten kanssa (miehen suosiollisella avustuksella, ilman
kyytiä emme olisi ehtineet ajoissa) ja sieltä suoraan kaverin luokse
"kahville". No, tarjosipa tuo ruuankin ja runsaasti juttuseuraa,
edellisestä käynnistämme olikin kulunut jo melkein puoli vuotta! Hänen
luonaan on aina niin mukavaa käydä, kun lapset viihtyvät keskenään
(hänellä suunnilleen samanikäiset tyttöset kuin meidän kaksi vanhinta),
kahvia ryystäessä eivät puheenaiheetkaan hetkessä kesken lopu. Tällä
kertaa katselin tietokoneelta heidän hääjuhla-kuvansa ja ah, miten
kaunista. Itsekin mietin jälleen kerran, että mitä jos... Naitujahan
tässä jo ollaan neljättä vuotta, mutta juhlat on juhlimatta. Marssimme
(tai minä lähinnä vaapuin) 6 päivää ennen Esikoisen syntymää
maistraattiin kahden todistajan kanssa, tarkoituksena yllättää koko
suku (ja päästä eroon joutavista isyyden tunnustuksista) ja pitää
avioliiton siunaaminen vähän myöhemmin, kun tyttö on kasvanut... No,
johan tuo ensi kuussa 4 vuotta täyttää, että liekö olisi aika?
Tarvitsisi vain nähdä hiukan vaivaa järjestää jotain. Aikaakin kun
mulla on niin ruhtinaallisesti nykyään ;)
No, jääköön ajatus
muhimaan. Tänään on Vauvan 4kk-neuvola, jännityksellä odotan mitä täti
meille sanoo. Kuukausi sitten sijainen ehdotteli kiinteiden
maistamista, minkä tylysti teilasin. En ymmärrä mikä ihmeen kiire
nykyään on aloittaa soseruuat pienokaisille, kun imetys on niin
vaivatonta, niin helppo tapa ruokkia ja antaa samalla läheisyyttä.
Olenko jotenkin vääristyneen maailmankuvan omaava, kun vitkuttelen
soosien aloitusta sinne suositeltuun puoleen vuoteen? Pidän lastani tahallaan nälässä kun en anna oikeaa ruokaa.
Maitohan on kohta liki sokerilitkua, näin ne viisaat väittää... Ja
miksi tunnen olevani väärässä ja alakynnessä joka kerran
korvikeruokkijien kanssa jutellessa? Minut teilataan fanaatikoksi,
teiniäidiksi joka uskoo sokeasti kaikkiin tutkimuksiin,
imetyshihhuliksi. Kas, kun ei nykyään ole suositeltavaa sanoa ääneen
mitään, mikä liittyisi luonnonmukaisuuteen! Kaiken pitää olla niin
kamalan teollista, edistyksellistä ja modernia. Ja ennenkaikkea
helppoa! Argh!
Imetystä puolustellessani kuulen, miten
korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia. Ja miten mukavaa on, kun isäkin
voi osallistua yöheräämisiin. Voi jättää vauvan hoitoon ja käydä vaikka
baarissa jos mieli tekee. Joo-o. Ensinnäkin, korvikkeella voi kasvaa
terveitä lapsia yhtä kuin imetykselläkin, mutta mikään ei poista sitä
tosiasiaa, että äidinmaito on vauvalle
parasta ruokaa, mitä voi saada. Kukapa korviketta edes antaisi, jos
sillä lapsiraukat sairastuisivat poikkeuksetta?? Täytyisi olla
kiitollinen, että meillä nykyaikana sentään on suhteellisen turvallinen
korvike äidinmaidolle. Siitä huolimatta se on vain korvike,
parhainkaan teollinen valmiste ei vastaa täysin äidinmaidon
koostumusta. Imetyksen tulisi aina olla se ensisijainen vaihtoehto,
eikä niin että imetys ja korvike asetetaan jo synnärillä rinnakkain ja
niistä äidit saavat tehdä valintansa. Ymmärrän täysin tilanteet, missä
korvike täytyy aloittaa, mutta mielestäni se on nykyään tehty liian
helpoksi. Aivan kuin valitsisit otatko kahvilasta valmiiksi kuppiin
kaadetun kaakaon vai haluatko vähän nähdä vaivaa; ostaa jauheen,
makeutuksen ja nesteen erikseen ja sekoittaa itse. Joudut ehkä
odottelemaan vähän kauemmin, tekemään töitä nautinnon eteen mutta ah,
mikä makuelämys valmiin teollisen soosin rinnalla ;) No hyvä on, hieman
huono vertaus mutta kuitenkin.
Sitten yöheräämisistä...
Loppupeleissä vauva valvottaa hyvin vähän aikaa ja todella usein on
kysymys opitusta tavasta/geeneistä/jostain muusta isomman lapsen
kohdalla. Vai voiko joku väittää, että esimerkiksi puoli vuotta - vuosi
on pitkä aika 80:sta? Juu tiedän ettei se siinä tilanteessa helpota,
mutta voihan elämää koettaa helpottaa muilla keinoin, nukkua päivällä
jos pystyy ja jättää kotityöt odottamaan aikaa parempaa. Ja maitoa on
myös mahdollista lypsää, jolloin isä yhtälailla pystyy osallistumaan
yösyöttöihin kuin äitikin. Sama pätee äidin viihteellä käyntiin. Toki
ongelmia voi tulla, jos vauva ei pulloa huoli, mutta se on sitten
asiansa erikseen. Kaikkeenhan on mahdollista opettaa ;)
Ehkä olen
puolueellinen, kun oma imetykseni on nyt sujunut niin hyvin, mutta
täysin ongelmatonta sekään ei ole ollut. Itse vaan ajattelen että
ongelmani on tarkoitettu ratkaistaviksi ja senpä takia kai imetys onkin
nykyään niin palkitsevaa, kun tiedän tehneeni töitä sen sujumisen
eteen. Aiemmat imetyksethän eivät sujuneet, koska en tiennyt miten
eteentulleet ongelmat ratkaistaan. Kaikkein tärkein "onnistumisen"
edellytys on kuitenkin ollut vertaistuki, ilman sitä en olisi nyt tässä
tilanteessa. Imetystukiryhmät tekevät valtavan hienoa työtä
yrittäessään vapaaehtoisvoimin tukea imettäviä äitejä, jakaa tietoja ja
antaa paikan, missä ongelmat voidaan yhdessä ratkaista.
Tulipas
paasausta. Tekee kuitenkin hyvää purkaa vähän enimpiä höyryjä ulos,
saanpahan ainakin jonnekin sanoa mielipiteeni ;) Mielenkiinnolla odotan
mitä neuvolakäynti tuo tullessaan ja mitkä ovat tädin kommentit
imetykseen. Siitä enemmän myöhemmin...
keskiviikko, 7. syyskuu 2005
Kommentit