Keskiviikko 7.9

Eilinen päivä meni huidellessa kylillä. Ensin vääntäydyimme aamulla avoimeen päiväkotiin lasten kanssa (miehen suosiollisella avustuksella, ilman kyytiä emme olisi ehtineet ajoissa) ja sieltä suoraan kaverin luokse "kahville". No, tarjosipa tuo ruuankin ja runsaasti juttuseuraa, edellisestä käynnistämme olikin kulunut jo melkein puoli vuotta! Hänen luonaan on aina niin mukavaa käydä, kun lapset viihtyvät keskenään (hänellä suunnilleen samanikäiset tyttöset kuin meidän kaksi vanhinta), kahvia ryystäessä eivät puheenaiheetkaan hetkessä kesken lopu. Tällä kertaa katselin tietokoneelta heidän hääjuhla-kuvansa ja ah, miten kaunista. Itsekin mietin jälleen kerran, että mitä jos... Naitujahan tässä jo ollaan neljättä vuotta, mutta juhlat on juhlimatta. Marssimme (tai minä lähinnä vaapuin) 6 päivää ennen Esikoisen syntymää maistraattiin kahden todistajan kanssa, tarkoituksena yllättää koko suku (ja päästä eroon joutavista isyyden tunnustuksista) ja pitää avioliiton siunaaminen vähän myöhemmin, kun tyttö on kasvanut... No, johan tuo ensi kuussa 4 vuotta täyttää, että liekö olisi aika? Tarvitsisi vain nähdä hiukan vaivaa järjestää jotain. Aikaakin kun mulla on niin ruhtinaallisesti nykyään ;)
No, jääköön ajatus muhimaan. Tänään on Vauvan 4kk-neuvola, jännityksellä odotan mitä täti meille sanoo. Kuukausi sitten sijainen ehdotteli kiinteiden maistamista, minkä tylysti teilasin. En ymmärrä mikä ihmeen kiire nykyään on aloittaa soseruuat pienokaisille, kun imetys on niin vaivatonta, niin helppo tapa ruokkia ja antaa samalla läheisyyttä. Olenko jotenkin vääristyneen maailmankuvan omaava, kun vitkuttelen soosien aloitusta sinne suositeltuun puoleen vuoteen? Pidän lastani tahallaan nälässä kun en anna oikeaa ruokaa. Maitohan on kohta liki sokerilitkua, näin ne viisaat väittää... Ja miksi tunnen olevani väärässä ja alakynnessä joka kerran korvikeruokkijien kanssa jutellessa? Minut teilataan fanaatikoksi, teiniäidiksi joka uskoo sokeasti kaikkiin tutkimuksiin, imetyshihhuliksi. Kas, kun ei nykyään ole suositeltavaa sanoa ääneen mitään, mikä liittyisi luonnonmukaisuuteen! Kaiken pitää olla niin kamalan teollista, edistyksellistä ja modernia. Ja ennenkaikkea helppoa! Argh! 
Imetystä puolustellessani kuulen, miten korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia. Ja miten mukavaa on, kun isäkin voi osallistua yöheräämisiin. Voi jättää vauvan hoitoon ja käydä vaikka baarissa jos mieli tekee. Joo-o. Ensinnäkin, korvikkeella voi kasvaa terveitä lapsia yhtä kuin imetykselläkin, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että äidinmaito on vauvalle parasta ruokaa, mitä voi saada. Kukapa korviketta edes antaisi, jos sillä lapsiraukat sairastuisivat poikkeuksetta?? Täytyisi olla kiitollinen, että meillä nykyaikana sentään on suhteellisen turvallinen korvike äidinmaidolle. Siitä huolimatta se on vain korvike, parhainkaan teollinen valmiste ei vastaa täysin äidinmaidon koostumusta. Imetyksen tulisi aina olla se ensisijainen vaihtoehto, eikä niin että imetys ja korvike asetetaan jo synnärillä rinnakkain ja niistä äidit saavat tehdä valintansa. Ymmärrän täysin tilanteet, missä korvike täytyy aloittaa, mutta mielestäni se on nykyään tehty liian helpoksi. Aivan kuin valitsisit otatko kahvilasta valmiiksi kuppiin kaadetun kaakaon vai haluatko vähän nähdä vaivaa; ostaa jauheen, makeutuksen ja nesteen erikseen ja sekoittaa itse. Joudut ehkä odottelemaan vähän kauemmin, tekemään töitä nautinnon eteen mutta ah, mikä makuelämys valmiin teollisen soosin rinnalla ;) No hyvä on, hieman huono vertaus mutta kuitenkin.
Sitten yöheräämisistä... Loppupeleissä vauva valvottaa hyvin vähän aikaa ja todella usein on kysymys opitusta tavasta/geeneistä/jostain muusta isomman lapsen kohdalla. Vai voiko joku väittää, että esimerkiksi puoli vuotta - vuosi on pitkä aika 80:sta? Juu tiedän ettei se siinä tilanteessa helpota, mutta voihan elämää koettaa helpottaa muilla keinoin, nukkua päivällä jos pystyy ja jättää kotityöt odottamaan aikaa parempaa. Ja maitoa on myös mahdollista lypsää, jolloin isä yhtälailla pystyy osallistumaan yösyöttöihin kuin äitikin. Sama pätee äidin viihteellä käyntiin. Toki ongelmia voi tulla, jos vauva ei pulloa huoli, mutta se on sitten asiansa erikseen. Kaikkeenhan on mahdollista opettaa ;)
Ehkä olen puolueellinen, kun oma imetykseni on nyt sujunut niin hyvin, mutta täysin ongelmatonta sekään ei ole ollut. Itse vaan ajattelen että ongelmani on tarkoitettu ratkaistaviksi ja senpä takia kai imetys onkin nykyään niin palkitsevaa, kun tiedän tehneeni töitä sen sujumisen eteen. Aiemmat imetyksethän eivät sujuneet, koska en tiennyt miten eteentulleet ongelmat ratkaistaan. Kaikkein tärkein "onnistumisen" edellytys on kuitenkin ollut vertaistuki, ilman sitä en olisi nyt tässä tilanteessa. Imetystukiryhmät tekevät valtavan hienoa työtä yrittäessään vapaaehtoisvoimin tukea imettäviä äitejä, jakaa tietoja ja antaa paikan, missä ongelmat voidaan yhdessä ratkaista.
Tulipas paasausta. Tekee kuitenkin hyvää purkaa vähän enimpiä höyryjä ulos, saanpahan ainakin jonnekin sanoa mielipiteeni ;) Mielenkiinnolla odotan mitä neuvolakäynti tuo tullessaan ja mitkä ovat tädin kommentit imetykseen. Siitä enemmän myöhemmin...