Torstai 6.7

Tädin kannettua siivousvälineensä ja ryhdyttyä hommiin on yläpääkin tuulettunut sen verran, että synkät ajatukset ovat tiessään. Tiedänhän minä, että väsymyskin tekee mulle tepposiaan, mutta jostain syystä on vain pitänyt valvoa viime aikoina myöhään, vaikka tietää, että yöllä täytyy herätä x kertaa Ässän tai koirien takia. Ässä-parka kun on taas kipeänä, rohisee ja yskii :( Toissapäivänä alkaneen antibioottikuurin johdosta pieni masu meni sekaisin ja nyt on hoideltu kirkuvanpunaista peppua kortisonivoitein. Tuntuu kyllä, että koko poika meni vain huonompaan kuntoon kuurin myötä... Soitankin tänään lääkärille, että onko kuuria järkevää jatkaa kun rohinat ja yskinnät ei ole hävinneet minnekään, sitä vastoin ruokahalu ja pidätyskyky tuntuu menneen.
Kesähelteet ovat osaltaan helpottaneet mun arkea. On nimittäin ihanaa vain laskea isommat lapsoset keskenään pihalle leikkimään, sillä sisällä ollessa tulee vain turhia tappeluita. Muutoin kyllä alkaa olla minun makuuni liiankin lämmintä. Pintaa olen kyllä paljastellut suht ahkerasti läskeistä huolimatta, ei todellakaan huvita vetää mustia pitkiä housuja jalkaan pelkästään siksi, että jotakuta saattaa häiritä minun paksut sääreni... Ruokailuista vedän kyllä kilareita entiseen malliin, kun tahtoo tuo napa vetää puoleensa kaikkea mitä ei saisi. Ja paino senkun nousee. Kunhan saan motivaation houkuteltua peliin mukaan niin pakotan itseni luopumaan kaikesta epäterveellisestä. Se onkin sitten eri asia miten kauan sitä pitää houkutella...
Lauantaina olisi anopin tuparit ja meidätkin on sinne kutsuttu. Ihan piristävää päästä välillä ihan kahdestaan miehen kanssa jonnekin. Lapsille tulee hoitaja Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja anoppi sen lystin kustantaa. Saas nähdä tullaanko kontaten kotiin vai pysyykö jaloissa vielä tunto ;)
Mutta nyt Ässä huutelee pois sängystä, pitänee pelastaa.