torstai, 20. heinäkuu 2006

Uusi osoite

Blogini löytyy vastedes osoitteesta http://vara-akku.vuodatus.net . Tervetuloa uudet ja vanhat! 

keskiviikko, 19. heinäkuu 2006

Miten sammuvi aivot?

Tiist... öh, keskiviikko 19.7

Eksyin eilen jostain kumman kautta Vikatikkejä lueskelemaan ja se taisi olla todellinen vikatikki meikäläiselle. Nyt mielessä risteilee toinen toistaan upeampia neuletöitä ja virkkauksia, jotka täytyisi juuri tällä sekunnilla saada valmiiksi. Eikä uni tietenkään tule. Kele.
Olen harkinnut vakavasti tämän blogin lopetusta. Ehkä aloitan uuden, ehkä en. Aika näyttää. Tällä erää kuitenkin alkaa riittämään, blogini tyyli kun ei ole ollenkaan sellainen kun tahtoisin. Kiitän ja kumarran kaikkia, jotka ovat höpinöitäni jaksaneet lueskella :)
Ei vaan, pakko yrittää nukkua, muutoin kuolema korjaa aamulla lasten noustessa mekastamaan. Adios!

torstai, 6. heinäkuu 2006

Huh helteitä

Torstai 6.7

Tädin kannettua siivousvälineensä ja ryhdyttyä hommiin on yläpääkin tuulettunut sen verran, että synkät ajatukset ovat tiessään. Tiedänhän minä, että väsymyskin tekee mulle tepposiaan, mutta jostain syystä on vain pitänyt valvoa viime aikoina myöhään, vaikka tietää, että yöllä täytyy herätä x kertaa Ässän tai koirien takia. Ässä-parka kun on taas kipeänä, rohisee ja yskii :( Toissapäivänä alkaneen antibioottikuurin johdosta pieni masu meni sekaisin ja nyt on hoideltu kirkuvanpunaista peppua kortisonivoitein. Tuntuu kyllä, että koko poika meni vain huonompaan kuntoon kuurin myötä... Soitankin tänään lääkärille, että onko kuuria järkevää jatkaa kun rohinat ja yskinnät ei ole hävinneet minnekään, sitä vastoin ruokahalu ja pidätyskyky tuntuu menneen.
Kesähelteet ovat osaltaan helpottaneet mun arkea. On nimittäin ihanaa vain laskea isommat lapsoset keskenään pihalle leikkimään, sillä sisällä ollessa tulee vain turhia tappeluita. Muutoin kyllä alkaa olla minun makuuni liiankin lämmintä. Pintaa olen kyllä paljastellut suht ahkerasti läskeistä huolimatta, ei todellakaan huvita vetää mustia pitkiä housuja jalkaan pelkästään siksi, että jotakuta saattaa häiritä minun paksut sääreni... Ruokailuista vedän kyllä kilareita entiseen malliin, kun tahtoo tuo napa vetää puoleensa kaikkea mitä ei saisi. Ja paino senkun nousee. Kunhan saan motivaation houkuteltua peliin mukaan niin pakotan itseni luopumaan kaikesta epäterveellisestä. Se onkin sitten eri asia miten kauan sitä pitää houkutella...
Lauantaina olisi anopin tuparit ja meidätkin on sinne kutsuttu. Ihan piristävää päästä välillä ihan kahdestaan miehen kanssa jonnekin. Lapsille tulee hoitaja Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja anoppi sen lystin kustantaa. Saas nähdä tullaanko kontaten kotiin vai pysyykö jaloissa vielä tunto ;)
Mutta nyt Ässä huutelee pois sängystä, pitänee pelastaa.

keskiviikko, 5. heinäkuu 2006

Menneisyyden haamuja

Keskiviikko 5.7

Äsken neuloessani mieleen tulvi kuvia. Iloisia muistoja lapsuudesta, hassuja sattumuksia elämän varrelta. Sitten ne tulivat. Aaveet.
Säännöllisen epäsäännöllisesti joudun ahdistavien ajatusten valtaan. Repivää tuskaa, inhottavia hetkiä, häpeää. Niin, häpeää. Olen välillä niin vihainen itselleni, että olen antanut kaiken sen p*skan tapahtua. En haluaisi edes kurkistaa sen mustan ja synkän verhon taakse, mitä aivojeni pimeimmästä lokerosta löytyy. Eivät ne ole mitään tavattoman harvinaisia sattumuksia. Lipsahduksia, kokeiluja, nuoruuden hairahduksia. Mutta silti niin likaisia, tabuja.
Menneisyyttään ei voi muuttaa. Voisiko sen silti edes yrittää hyväksyä? Tapahtunut on tapahtunutta ja that's it. Virheistään voi oppia ja olla tekemättä niitä uudestaan.
Viisas mieheni on käskenyt minun kohdata menneisyyteni eikä paeta sitä. Kunpa vaan löytäisin rohkeutta repiä rikki haavat, jotka arpeutuivat vuosia sitten. Vasta sitten pääsen oikeasti maistamaan Elämää.

sunnuntai, 2. heinäkuu 2006

Juhannuskuulumisia

Sunnuntai 2.7

Niin se vaan tuli ja meni sekin kansanjuhla. Vietimme juhannuksen jo perinteeksi muodostuneella vuokramökillä etelä-Savossa, järven rannalla saunoen ja grillaten. Säät suosivat juhannuspyhinä, mutta ma-to menikin sitten sateen takia sisällä kirjoja lukien. Lapset arvattavasti hyppivät seinille tekemisen puutteessa, mutta itse sain ahmittua kaksi romaania loman aikana. Tamara McKinleyn Kesämyrsky ja Minette Waltersin Mielen häiriöitä olivat molemmat lukemisen arvoisia teoksia.
Lasten suurin suosikki mökkilomalla oli ehdottomasti puhallettava uima-allas. Siellä pääsi jopa pikku-Ässä konttailemaan mielin määrin aurinkoisina päivinä ja voi sitä riemua! Vesi vain lensi altaassa kun kolmikko polski siellä innoissaan. Veneilystä lapset pitivät myös, vaikkakin kovan tuulen takia emme päässeet soutelemaan kuin kerran. Tulipahan sentään käytyä.
Isännän syntymäpäiviä juhlimme lauantaina 24.6 kakkukahvien kera, mökkinaapurit toivat nipun tilliä ja lämpömittarin lahjaksi. Kakku oli hyvää rahkatäytteineen ja tuoreine mansikoineen ja iltasella lasten mentyä nukkumaan tuhosimme vielä miehen kanssa pullon kuohuviiniä. Olo oli syntisen hyvä, viini maistui ja nousi päähän. Saunominen teki myös hyvää. Itkuhälytin takasi mielenrauhan naapurissa piipahtaessakin, kun pelasimme korttia äitini ja hänen ystävänsä kanssa.
Pikkuväki nautti selkeästi mökkilomastaan eikä äitiäkään harmittanut muu kuin ne kirotut itikat, joita oli mökki puolillaan. Myrkyt auttoivat vain hetken aikaa kunnes verenimijät olivat taas kimpussa. Argh! Kotiin tuomisina olikin kauttaaltaan kupatut lapset sekä omat jalat ja kädet ruvella raapimisesta. Ampiaiset ja paarmat pysyivät sentään kaukana eikä käärmeitäkään tavattu.
Koirille oli pystytetty kompostikehikoista väliaikainen aitaus mökin pihaan ja se osoittautuikin melko nerokkaaksi keksinnöksi. Ainoastaan yksi koirista keksi tulla pois, muut viettivät liki kaikki päivänsä tarhassa sateita lukuunottamatta. Koirat myös nauttivat järvestä uiden ja saalistaen lumpeenkukkia läheisestä poukamasta. Todellista lomaa niillekin, kun raukat joutuvat muutoin elämään city-koirina läpi vuoden.
Lomalta paluu on sujunut siivotessa. Huusholli oli kuin pommin jäljiltä palatessamme ja koko viikonloppu on mennyt järjestellessä, imuroidessa ja purkaessa laukkuja. Vieläkin tekemistä riittää, mutta suunta on parempi. Olen saanut myöskin hävitys-puuskan, jonka seurauksena yksi kirjahylly on purettu pois odottamaan uutta kotia, muutama kassillinen vaatteita Konttiin vientiä ja tietokonepöytä paikkaa parempaa. Huonekalujen järjestys vaihtunee myöskin lähiaikoina, aikeena on siirtää Neitonen omaan huoneeseensa ja pojat omaansa... Nähtäväksi jää miten äiti osaa nukkua ilman pikku-tuhisijaansa.