Tiistai 17.1

Annoin eilen Ässälle teelusikallisen aprikoosia, tänään kaksi tl ja lisäksi kuutiollisen päärynää. Tuloksena on kiukkuinen pukliva ja paukutteleva poika. Ei tää voi olla normaalia... tai siis toki voi, mutta miten kukaan jaksaa tällaista, päivästä toiseen selviten vielä hengissä? Hermot on kireällä kuin viulunkieli, hommaa olisi enemmän kun ehdin ja jaksan tehdä ja yksi vaan kitisee syliin. Mikään ei ole hyvin, vaikka nukkui reilun tunnin päikkärit. Kaiken lisäksi 3v poika on nyt päättänyt olla Iso mies ja sellaisethan eivät nuku päiväunia... Monta päivää meni taas ilman ja sen huomasi. Illalla A on sitten yliväsynyt eikä malta asettua unille plus se kamala kiukkuparku mitä klo 16-21 seuraa ilman päikkäreitä... Neiti sentään osaa katsoa hiljaa piirrettyjä päivällä tai tehdä palapeliä tai lukea kirjaa. Joka tapauksessa antaa äidille huilitauon, mitä keskimmäinen ei osaa/malta tehdä hereilläollessaan.
Väsyttää ja kiukuttaa itseäkin enkä todellakaan ole parhaimmillani tässä mielentilassa. Aamun kerhokin jäi väliin vaan oman laiskuuden takia. Ärrrr. Ulkona on sentään -14 astetta pakkasta, on hyvä tekosyy olla lähtemättä ulos lasten kanssa kun mies on töissä.
 
***

Vauva nousi eilen seisomaan tukea vasten! Uusia taitoja tuntuu putkahtelevan nyt jatkuvaan tahtiin (kuten äidin tissin pureminen, auts) ja energiaa kuluu liikkumisen harjoitteluun, siksikin tarvittaisi jo lisäapetta maidon lisäksi. Vaan en mahda mitään kun en osaa antaa oikeita ruokia, en osaa katsoa onko tuo nyt allergista reaktiota vai normaalia kiinteidenaloitus"oiretta". On niin turhautunut olo tästä edestakaisin soutamisesta ja huopaamisesta. Tulisi edes yksi kiinteä päivää rytmittämään niin olisin iloinen!