Tiistai 17.1
Annoin eilen Ässälle teelusikallisen aprikoosia, tänään kaksi tl ja
lisäksi kuutiollisen päärynää. Tuloksena on kiukkuinen pukliva ja
paukutteleva poika. Ei tää voi olla normaalia... tai siis toki voi,
mutta miten kukaan jaksaa tällaista, päivästä toiseen selviten vielä
hengissä? Hermot on kireällä kuin viulunkieli, hommaa olisi enemmän kun
ehdin ja jaksan tehdä ja yksi vaan kitisee syliin. Mikään ei ole hyvin,
vaikka nukkui reilun tunnin päikkärit. Kaiken lisäksi 3v poika on nyt
päättänyt olla Iso mies ja sellaisethan eivät nuku päiväunia... Monta
päivää meni taas ilman ja sen huomasi. Illalla A on sitten yliväsynyt
eikä malta asettua unille plus se kamala kiukkuparku mitä klo 16-21
seuraa ilman päikkäreitä... Neiti sentään osaa katsoa hiljaa
piirrettyjä päivällä tai tehdä palapeliä tai lukea kirjaa. Joka
tapauksessa antaa äidille huilitauon, mitä keskimmäinen ei osaa/malta
tehdä hereilläollessaan.
Väsyttää ja kiukuttaa itseäkin enkä todellakaan ole parhaimmillani
tässä mielentilassa. Aamun kerhokin jäi väliin vaan oman laiskuuden
takia. Ärrrr. Ulkona on sentään -14 astetta pakkasta, on hyvä tekosyy
olla lähtemättä ulos lasten kanssa kun mies on töissä.
***
Vauva nousi eilen seisomaan tukea vasten! Uusia taitoja tuntuu
putkahtelevan nyt jatkuvaan tahtiin (kuten äidin tissin pureminen,
auts) ja energiaa kuluu liikkumisen harjoitteluun, siksikin tarvittaisi
jo lisäapetta maidon lisäksi. Vaan en mahda mitään kun en osaa antaa
oikeita ruokia, en osaa katsoa onko tuo nyt allergista reaktiota vai
normaalia kiinteidenaloitus"oiretta". On niin turhautunut olo tästä
edestakaisin soutamisesta ja huopaamisesta. Tulisi edes yksi kiinteä
päivää rytmittämään niin olisin iloinen!
tiistai, 17. tammikuu 2006
Kommentit