Nyt on taas olo parempi. Sain hieman perspektiiviä asioihin ja näin ne tämän hetkisen elämän tärkeimmät asiat, niin että menneisyyden haamut saa pistää taas komeroon odottamaan ensi vuotta. Mitäpä noita vatvomaan, kun kerran asiat on nyt ihan hyvin. Eipä sitä vaan osaa ajatella niin rakentavasti silloin, kun paha olo iskee ja hakkaa päähän pajavasaralla. Positiivista on sentään se, etten jäänyt viikkokausiksi piehtaroimaan vellovaan itsesääliin ja ahdistukseen, vaan parin päivän jälkeen nousin suosta, melko vähäisillä ponnistuksilla (verrattuna aiempaan rämpimiseen). Ehkä tässä todella on eteenpäin menty, vaikkei se vielä viikonloppuna tuntunutkaan siltä.
* * * * * *
Viime päivien otoksia:
Perjantaina naamiaisissa vilahteli söpö koira.
Puuha-Peteä sen olla pitää.
Sunnuntaina pistäydyimme tivolissa.
Pikku päivänsankari velmuna...
...ja avaamassa pakettia.
Kommentit